Nyt onki ollu taukoa hetki kun oon kirjotellu, kun ei oo okein ollut fiilistä purkaa itteään tällain. Mä oon kokeillu vapaata kirjottamista (free writing), ja se on oikeesti auttanut - taino siis ehkä ennemminki selvittäny omaa päätä ja ajatuksia ja muuta.
Oon vieläkin pihalla omasta fiiliksestäni, mulla on kokoajan väsynyt olo ja alakuloine, ja tätä on jatkunu kohta lähemmäs 4 vuotta ja mulla rupee oikeesti menemään tähän hermot. Musta ittestä tuntuu että oon ollut ainaki jollakin tasolla masentunut, ja tällain kun esimerkiksi tein sellasen pienen lääkärien laatiman testin - niin sekin sano että olisin masentunut. Plus joskus kun on ollut sellasia että jos tietty määrä näistä väitteistä on totta niin olet masentunut, niin niissäkin tuli reippaasti että olisin. Emmä sitten tiedä, kattellaan nyt jonkin aikaa.
Joskus sillon kun olin nuorempi ja tää kaikki kierre alko, niin yks mun sen hetken tosi hyvä kaveri hoki mulle monta kertaa että kyllä se siitä, kaikki menee vielä hyvin. Mä vieläkin ootan sitä hetkee kun ne sen sanat tulee oikeesti toteen, ja mä alan oikeesti kyllästyä odottamaan.
Ja tiiän että tää mitä seuraavaks sanon kuulostaa nyt tosi tyhmältä, ja varmaan ajattelette että vähän toi on idiootti, mutta mä en ees vois sanoo mun porukoille. Sillon kun parivuotta kerroin niille että oon ollu itsetuhonen, niin ne ei ees tehny asialle mitään. Ehkä pari kertaa kysy oonko tehny vielä mutta ei ne enempää. Ja mä en pysty mennä puhuu tästä niille, mä en tuu niitten kans toimee, en viihdy kotona ja oon kokoajan hukassa mitä ikinä teenkin. Ne vaatii multa liikaa eikä anna mulle tarpeeks takasi vastineeks.
Tais tulla vähän painavaa tekstiä ja ittelläkin outo olo laittaa tää kaikki julkiseks, ja tää saattaakin poistua mahdollisesti jossain vaiheessa. Tää kuitenkin vapautti, koska mä en osaa puhua enää kavereille ja ystäville sillain kun joskus, suojelen itteeni liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti