still hanging on the words you said

Nyt onki ollu taukoa hetki kun oon kirjotellu, kun ei oo okein ollut fiilistä purkaa itteään tällain. Mä oon kokeillu vapaata kirjottamista (free writing), ja se on oikeesti auttanut - taino siis ehkä ennemminki selvittäny omaa päätä ja ajatuksia ja muuta.

Oon vieläkin pihalla omasta fiiliksestäni, mulla on kokoajan väsynyt olo ja alakuloine, ja tätä on jatkunu kohta lähemmäs 4 vuotta ja mulla rupee oikeesti menemään tähän hermot. Musta ittestä tuntuu että oon ollut ainaki jollakin tasolla masentunut, ja tällain kun esimerkiksi tein sellasen pienen lääkärien laatiman testin - niin sekin sano että olisin masentunut. Plus joskus kun on ollut sellasia että jos tietty määrä näistä väitteistä on totta niin olet masentunut, niin niissäkin tuli reippaasti että olisin. Emmä sitten tiedä, kattellaan nyt jonkin aikaa.

Joskus sillon kun olin nuorempi ja tää kaikki kierre alko, niin yks mun sen hetken tosi hyvä kaveri hoki mulle monta kertaa että kyllä se siitä, kaikki menee vielä hyvin. Mä vieläkin ootan sitä hetkee kun ne sen sanat tulee oikeesti toteen, ja mä alan oikeesti kyllästyä odottamaan.

Ja tiiän että tää mitä seuraavaks sanon kuulostaa nyt tosi tyhmältä, ja varmaan ajattelette että vähän toi on idiootti, mutta mä en ees vois sanoo mun porukoille. Sillon kun parivuotta kerroin niille että oon ollu itsetuhonen, niin ne ei ees tehny asialle mitään. Ehkä pari kertaa kysy oonko tehny vielä mutta ei ne enempää. Ja mä en pysty mennä puhuu tästä niille, mä en tuu niitten kans toimee, en viihdy kotona ja oon kokoajan hukassa mitä ikinä teenkin. Ne vaatii multa liikaa eikä anna mulle tarpeeks takasi vastineeks.

Tais tulla vähän painavaa tekstiä ja ittelläkin outo olo laittaa tää kaikki julkiseks, ja tää saattaakin poistua mahdollisesti jossain vaiheessa. Tää kuitenkin vapautti, koska mä en osaa puhua enää kavereille ja ystäville sillain kun joskus, suojelen itteeni liikaa.

taidan vihata tiistai päiviä myös

Tänään oli toinen surkea päivä näin heti toisen perään, oikeastaan vielä huononmpi kuin edellinen. Nyt sitten se neiti x, jonka kanssa olen riidoissa plaaplaaplaa - on sopinut yhden henkilön kanssa, jonka kanssa on ollut JYMY riidoissa viimeisen 2 vuoden ajan, ja tiedän ettei se ole tuomassa mitään hyvää mihinkään, sillä tiedän että neiti x käyttää tätä uutta bff:nsä johonkin omaan ideaansa.

Mutta joo, oli tänään kai muuten (?) hyvä päivä, paitsi tottakai toi edellä oleva latistaa fiiliksen ihan koko päiväks, eikä mikään oikein jaksa innostaa. Tietenkin on kiva kun hyvien kavereittensa kans tulee toimeen ja sillain, mutta kun toi yks ihminen pystyy pilaamaan mun elämän ihan silmän räpäyksessä..

Mut tottakai mun päivää paransi kun katoin chloén autumn winter accessorie collectionia. Oioi oli pari niin ihanaa laukkua että teki vähän pahaa kattoa. Melkein kuolailin  näppäimistöllekkin.

Ja sitten noitten chloén laukkujen kuolailun jälkeen ajattelin parantaa oloani hetkeksi. Okei, vaan hetkeks - mutta hetkellisesti Louis Vuittonin laukkujen kattominen parantaa päivää niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Oijoi haluisin ainakin puolet noista. Ehkä vielä joskus ;)

maanantait kusee

Okei, tää päivä ei ollu todellakaa mun päivä, ja jos mä voisin skipata tän niin olisin tosiaankin jo tehnyt sen, nimittäin kaikki meni pieleen aamusta alkaen.

Ensinäkin, mun hiukset ei mennyt mitenkään ja kaiken lisäks talven kunniaks ne on niin uskomattoman sähköset ettei mitään rajaa. Kuitenkin en saanut niitä mitenkään, ja naama näytti niin kammottavalta että huh! En normaalistikaan pidä naamastani, mutta tänään oli niiiin lähellä että olisin jäänyt kotiin. Ja niin, tottakai ulkona oli n. 15 astetta pakkasta ja olin vielä kipeäkin (poskiontelut täynnä jotain ja sen takia päähän sattuu ihan perkeleesti) - että mikäs näissä maanantaissa.

Koulussa ei mitenkään ollut ihan unelmaista, mutta ei se mikään ihan kaikista tuskaisinkaan ollut - paitsti tietenkin olin kipeä, eli kaikki tuntu ihan hirmu raskaalta ja olis tehny mieli lähteä koko ajan himaan.

Ei himassakaan mitenkään ihan loistokkaasti mennyt, lagasin koko päivän ja pelasin fb:ssä pelejä - eli oioi oli tuottava päivä mikäs siinä.

I always feel like everything is wrong

"I've learned to love the pain
Cause that's the only way that I know how to feel"  

         boys like girls

this years love, it will last

Rupesin tänään pohtimaan sitä, miten olen muuttunut edellisen vuoden aikana. Tunnetustihan uutena vuotena mukaan tulee uudet kujeet ja mahdollisesti lupaukset jotka tehdään hetken mielijohteesta omalaatuisessa mielentilassa.

Minä itse en ikinä ole sen kummemmin tehnyt uudenvuoden lupauksia tai ajatellut uutta vuotta muutenkaan erikoisena. Uusi vuosi on ollut aina mielessäni vain uutena kalenterina ja hyvänä tekosyynä juhlia.

Mutta aina kuitenkin uuden vuoden alla, rupean miettimään edellistä vuotta ja sitä, mitä olen saanut aikaan sinä vuonna. Se tuskin on ollenkaan ihmeellistä, sillä elämässään taakse katsominen on monesti kasvattava kokemus ja jokainen tarvitsee sitä aika ajoin ihan itsensä vuoksi.

Nyt kun kuitenkin mietin, tiedän että olen saanut paljon aikaan. Jos hyppäämme viime talveen, painoin nykyistä 10 kiloa enemmän. Aloitin nimittäin maaliskuussa laihduttamaan, ja kovan työn tuloksena laihduin. Tosiaan en vieläkään ole tyytyväinen siihen mitä painan, mutta aijon hoitaa asian kuntoon taas keväällä.

Jos ajatellaan enemmän syvällisesti aikaansaannoksiani, eikä vaan ulkopuolisesti (tosiaan, en viime talvena edes meikannut tai laittanut kunnolla hiuksia, kunnes laihduin - ja nyt olen pakkomielteinen niiden suhteen) niin olen kasvanut ihmisenäkin paljon. Tein nimittäin vielä vajaa vuosi sitten kauheasti virheitä, satutin lähimmäisiäni enkä osannut pitää mistään kiinni. Okei, en osaa vieläkään tukeutua ihmisiin tai pitää heistä kiinni, mutta osaan arvostaa niitä siinä - että ne eivät lähde mihinkään. Nyt kuitenkin ymmärrän tekojeni seuraukset, olen ottanut niistä opikseni ja kasvanut parempaan suuntaan.

Tosiaankin voisin mennä vielä pidemmälle samassa aiheessa, mutta kaikista ihaninta minusta on se - miten paljon olen ihmisenä kasvanut vajaan vuoden aikana.

- kerrankin jotakin positiivistakin :)

11 päivää jouluun!

Ihan pikkulapsi olo, tekis mieli hyppiä pomppia laulaa ja tanssia samaan aikaan ja koristella kuusta, leipoa pipareita ja nukkua päivät pitkät katsoen jouluelokuvia. Tosiaan, vielä 5 päivää pitäisi jaksaa koulua, sitten joulujuhlaan lauantaina ja sitten kotiin viettämään joululomaa.

Nyt voisin kohta alkaa paketoimaan joululahjoja, laitella joululauluja taustalle ja kaikkea muutakin jouluista, niin että ne joulufiilikset sais vieläkin korkeammalle kuin tällä hetkellä.

Toinen hyvä asia joululomassa on se, että mä saan lomaa kaikesta tästä ja saan pohdittua asioita - enhän mä edes tiedä että mitä mä teen joululomalla, mahollisesti vasta uutena vuotena astun ulos tonne jonnekkin, mutta se on sitten sen hetken murhe - tai jotain.

saturday night