taidan vihata tiistai päiviä myös

Tänään oli toinen surkea päivä näin heti toisen perään, oikeastaan vielä huononmpi kuin edellinen. Nyt sitten se neiti x, jonka kanssa olen riidoissa plaaplaaplaa - on sopinut yhden henkilön kanssa, jonka kanssa on ollut JYMY riidoissa viimeisen 2 vuoden ajan, ja tiedän ettei se ole tuomassa mitään hyvää mihinkään, sillä tiedän että neiti x käyttää tätä uutta bff:nsä johonkin omaan ideaansa.

Mutta joo, oli tänään kai muuten (?) hyvä päivä, paitsi tottakai toi edellä oleva latistaa fiiliksen ihan koko päiväks, eikä mikään oikein jaksa innostaa. Tietenkin on kiva kun hyvien kavereittensa kans tulee toimeen ja sillain, mutta kun toi yks ihminen pystyy pilaamaan mun elämän ihan silmän räpäyksessä..

Mut tottakai mun päivää paransi kun katoin chloén autumn winter accessorie collectionia. Oioi oli pari niin ihanaa laukkua että teki vähän pahaa kattoa. Melkein kuolailin  näppäimistöllekkin.

Ja sitten noitten chloén laukkujen kuolailun jälkeen ajattelin parantaa oloani hetkeksi. Okei, vaan hetkeks - mutta hetkellisesti Louis Vuittonin laukkujen kattominen parantaa päivää niiiiiiiiiiiiiiin paljon. Oijoi haluisin ainakin puolet noista. Ehkä vielä joskus ;)

maanantait kusee

Okei, tää päivä ei ollu todellakaa mun päivä, ja jos mä voisin skipata tän niin olisin tosiaankin jo tehnyt sen, nimittäin kaikki meni pieleen aamusta alkaen.

Ensinäkin, mun hiukset ei mennyt mitenkään ja kaiken lisäks talven kunniaks ne on niin uskomattoman sähköset ettei mitään rajaa. Kuitenkin en saanut niitä mitenkään, ja naama näytti niin kammottavalta että huh! En normaalistikaan pidä naamastani, mutta tänään oli niiiin lähellä että olisin jäänyt kotiin. Ja niin, tottakai ulkona oli n. 15 astetta pakkasta ja olin vielä kipeäkin (poskiontelut täynnä jotain ja sen takia päähän sattuu ihan perkeleesti) - että mikäs näissä maanantaissa.

Koulussa ei mitenkään ollut ihan unelmaista, mutta ei se mikään ihan kaikista tuskaisinkaan ollut - paitsti tietenkin olin kipeä, eli kaikki tuntu ihan hirmu raskaalta ja olis tehny mieli lähteä koko ajan himaan.

Ei himassakaan mitenkään ihan loistokkaasti mennyt, lagasin koko päivän ja pelasin fb:ssä pelejä - eli oioi oli tuottava päivä mikäs siinä.

I always feel like everything is wrong

"I've learned to love the pain
Cause that's the only way that I know how to feel"  

         boys like girls

this years love, it will last

Rupesin tänään pohtimaan sitä, miten olen muuttunut edellisen vuoden aikana. Tunnetustihan uutena vuotena mukaan tulee uudet kujeet ja mahdollisesti lupaukset jotka tehdään hetken mielijohteesta omalaatuisessa mielentilassa.

Minä itse en ikinä ole sen kummemmin tehnyt uudenvuoden lupauksia tai ajatellut uutta vuotta muutenkaan erikoisena. Uusi vuosi on ollut aina mielessäni vain uutena kalenterina ja hyvänä tekosyynä juhlia.

Mutta aina kuitenkin uuden vuoden alla, rupean miettimään edellistä vuotta ja sitä, mitä olen saanut aikaan sinä vuonna. Se tuskin on ollenkaan ihmeellistä, sillä elämässään taakse katsominen on monesti kasvattava kokemus ja jokainen tarvitsee sitä aika ajoin ihan itsensä vuoksi.

Nyt kun kuitenkin mietin, tiedän että olen saanut paljon aikaan. Jos hyppäämme viime talveen, painoin nykyistä 10 kiloa enemmän. Aloitin nimittäin maaliskuussa laihduttamaan, ja kovan työn tuloksena laihduin. Tosiaan en vieläkään ole tyytyväinen siihen mitä painan, mutta aijon hoitaa asian kuntoon taas keväällä.

Jos ajatellaan enemmän syvällisesti aikaansaannoksiani, eikä vaan ulkopuolisesti (tosiaan, en viime talvena edes meikannut tai laittanut kunnolla hiuksia, kunnes laihduin - ja nyt olen pakkomielteinen niiden suhteen) niin olen kasvanut ihmisenäkin paljon. Tein nimittäin vielä vajaa vuosi sitten kauheasti virheitä, satutin lähimmäisiäni enkä osannut pitää mistään kiinni. Okei, en osaa vieläkään tukeutua ihmisiin tai pitää heistä kiinni, mutta osaan arvostaa niitä siinä - että ne eivät lähde mihinkään. Nyt kuitenkin ymmärrän tekojeni seuraukset, olen ottanut niistä opikseni ja kasvanut parempaan suuntaan.

Tosiaankin voisin mennä vielä pidemmälle samassa aiheessa, mutta kaikista ihaninta minusta on se - miten paljon olen ihmisenä kasvanut vajaan vuoden aikana.

- kerrankin jotakin positiivistakin :)

11 päivää jouluun!

Ihan pikkulapsi olo, tekis mieli hyppiä pomppia laulaa ja tanssia samaan aikaan ja koristella kuusta, leipoa pipareita ja nukkua päivät pitkät katsoen jouluelokuvia. Tosiaan, vielä 5 päivää pitäisi jaksaa koulua, sitten joulujuhlaan lauantaina ja sitten kotiin viettämään joululomaa.

Nyt voisin kohta alkaa paketoimaan joululahjoja, laitella joululauluja taustalle ja kaikkea muutakin jouluista, niin että ne joulufiilikset sais vieläkin korkeammalle kuin tällä hetkellä.

Toinen hyvä asia joululomassa on se, että mä saan lomaa kaikesta tästä ja saan pohdittua asioita - enhän mä edes tiedä että mitä mä teen joululomalla, mahollisesti vasta uutena vuotena astun ulos tonne jonnekkin, mutta se on sitten sen hetken murhe - tai jotain.

saturday night

how we got this far

Tää kaikki on niin hemmetin vaikeeta, mulla ei oo mitään vastausta mihinkään eikä mitään ratkasua mihinkään. Tiedän mitä mun kannattais tehdä, ja että se olis parasta koska tiiän että toinen vaihtoehto saa mut vaan enemmän hajalle. Mä en vaan saa uskoteltua ittelleni, että tää on tässä.

Jotenki muutenkin viime aikoina taas ollu sellane olo et ois aivan hukassa, ettei tietäis yhtään mitä tekis tai mitä tapahtuu ja tuntuu et seinät kaatuu päälle. Mul meni pitkään hyvin, olin päässy itsetuhosuudest ja sillain, mut nyt mua pelottaa - että mä palaan taas sille tielle niikun silmän räpäyksessä, enkä tiiä miten tällä kertaa pääsisin sieltä pois, ku en suoraa sanottuna tiiä miten viimekskään.

Se on hullua miten pari ihmistä pystyy muuttamaan sun elämän ihan päälaelleen, ja vaikka kaikki muu olis hyvin ja kaikkee - niin tuntuu silti että mikään ei oikeesti oo kunnossa. Sit kun mä en osaa luottaa ihmisiin, enkä pysty puhumaan mun asioista - niin kaikki pakkautuu vaan isommin ja sitten kun tapahtuu jotain pientä, ja mun kulissi murtuu, ni mitäs sitte?

the waters getting deep

Oli kiva perjantai ilta siinä juhliessa, sai pään tyhjennettyä tästä kaikesta ja sit samalla ihme ja kumma, sain pohdittua tätä tilannetta vielä lisää - ja pääsen koko ajan enemmän pois siitä tunteesta et mun olis muka sovittava sen kanssa. Niin. Tottakai haikee olo, yritin kuitenki niin pitkään.

Nyt sitten oon kuunnellut punk goes pop levyjä - ii vähän ne on kivoi. Etenki tykkään yellowcardin everywherestä, se on toosi kiva.

can't help the way i feel

Loma tekis hyvää, oijoi se tekis hyvää. Siis ihan kunnon loma, siis sellanen että pääsis pois täältä kotosalta, okei hiihtolomal leville mut siihen se sitten jääkin. Mut ihan ulkomaille, sillain että sais miettiä ihan rauhassa kaikkee tätä - ei nimittäin enää kantti kohta kestä kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle.

Mut se tunne mitä tää kaikki saa mussa aikaan, tuntuu niin oudolta. Mä en tiiä onko tää ikävää, tutun ja turvallisen kaipaamista vai jotain siltä väliltä. Mä en nimittäin tiiä että rakastinksmä sitä oikeesti enää, vai luulinko vaan ja halusin pitää siitä tunteesta kiinni niin pitkään kuin pystyin - koska enää mä en pysty luottamaan ihmisiin, joten se tunne et mä oikeesti koin tarvitsevani sitä - tais tuntuu kivalta.

Mä en sillain kauheesti oo pohtinu omia ajatuksiani, okei sillain ehkä vähän - just sitä et mä e pysty tykkäämään ihmisistä enkä luottamaan niihin, enkä mä halua saada kehenkään mitään kunnon tunne sidettä, koska mä tiiän sitten että sillä on muhun niin suuri valta - ja se on asia mitä mä en halua käsitellä.

Moni varmaan nyt ajattelee että oma vika jos mä en tykkää siitä etten pysty luottamaan mihinkään sen takia et mä pelkään, niin joo onhan se totta - mutta mä en tykkää siitä tunteesta et mä heittäydyn vaan menemään ja toivon parasta. Mä mielummin pidän suojamuurin ku annan kaikkeni ja sit oon hajalla, se on turvallisempaa ja siks mulle parempi vaihtoehto.

Sit viel on se huono puoli, et tosiaan se on ainoo jonka mä oon tuntenu sillain pitkään, ennen kun mulle tuli kaikenlaisia ongelmia ja jouduin ottamaan suojamuurin vai minkälie, niin sen takia mä tunnen että mä tartten sitä. Ja se vaikeuttaa asiaa, koska joka päivä mä joudun tappelemaan itteni kanssa siitä, että kokeillakko uusiks vai ei, jos nyt onnistuiski.

and with every breath, it hurts even more

Asiat vaan vaikeentuu, vaik toisaalta olis loogisempaa että mitä enemmän päiviä menee niin sitä helpompi mun olis elää ilman sitä, mutta pakko on kai todeta että mitä pidempään joudun näkemään sitä päivittäin - niin sitä vaikeempi mun on olla sen lähellä sanomatta sanaakaan.

Tottakai se on myös joltain kantilta helpompaa kuin väleissä olo, koska mä tiedän että näin on parempi - ja sen kanssa väleissä ollessa mun pitäs varoo jokaista askelta ja sanaa ettei se suuttuis mulle tai jotain. Mutta tilanteet pitää varmaa vaa karusti hyväksyä.

Tänään oon ollut kipeenä, olin kyl koulussa aluks mutta tsippailin sit kotiin kun tuntu että ei enää kestäny olla koulussa pääkipusena. Mm tosiaan ens viikolla alkaakin sitten joululoma, saa nähä ketä näänkään joululoman aikana - mahollisesti vasta uutena vuotena törmään tuttuihin =)

but you're breaking me apart

Tällain maanantai alkaa ihan loistavasti, huonoin päivä pitkään aikaan. Yhen ihmisen ongelmat vaikuttaa enemmän kun yhteen, ite oon hukassa tilanteessa siinä välissä - että mennäkkö puhumaan sille ihmiselle jonka kanssa joskus oli parhaita kavereita, vai pysyäkö hiljaa, ja toiseks - kemian koe meni ihan perseelleen.

Ja sit tietty kuulin että se ihminen jolla-on-ongelmia-oli-paras-kaverini ei luotakkaan muhun tippaakaan, tulee vähän sellanen olo et anteeks ? ku en oo tehny mitään minkä takia sen pitäs olla luottamatta muhun. Ehkä pitää vaan todeta että parempi näin hyvästi.

Mut kaikist pelottavinta on se, et tekisin melkein mitä vaan vieläkin sen eteen, kaiken tän jälkeen. Mä en vaan pysty siihen, etten välittäis - ja se tarkottaa että sillä on muhun liikaa valtaa.

with no get away

mmm. tänään ollu tosi outo päivä. Tavallaan ollu ihan tajuttoman hyväntuulinen, tavallaan taas sairaan ahistunut ja stressaantunut. No semmä tiiän että olen oikeasti stressaantunut, koska tuntuu että koulu tuo liikaa paineita enkä saa millään niitä yhteen kasaan ängettyä, vaan ne on täydellisessä sekasorrossa - joten tuntuu hieman että olen hukassa omassa elämässäni.

and start all over

Uu tekis niin mieli alottaa osa asioista alusta, mut toisaalta ei. Onhan tää kaikki mitä on tapahtunu ni vahvistanut mua eri tavoilla. Kaikki virheet mitkä on sillä hetkellä tuntunu kaatavan mun maailman, onkin myöhemmin vahvistanut sitä ja saanut mut käyttäytymään paremmin. Että toisaalta mulla on ainakin toiminu virheistä oppiminen.

when i used to know you so well

Elämän yksi vaikeimmista asioista on asioista luopuminen. Se tunne, kun tuntuu että osa itsestä puuttuu tai ettei jaksa nousta aamulla sängystä ylös kohtaamaan menetystä. Varsinkin silloin tilanne on ristiriitainen, jos oikeasti tietää näin asian olevan paremmin. Sen hokeminen tilanteessa ei kuitenkaan auta ollenkaan, vaan on pakko yrittää jaksaa.

Itselläni meinaa usko, halu ja innostus lopahtaa sellaisiin ihmisiin, jotka tuntuvat satuttavan minua tyhjästä ja tekevät sen uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Etenkin silloin jos itse tyhmästi yritän aina luottaa samaan henkilöön ja toivon koko ajan että se oppisi virheistään. Se onkin sitten aina kova kolautus takaisin maan pinnalle, kun huomaakin että löytää itsensä samasta tilanteesta aina uudelleen.

Mutta onneksi pian on joulu! Sitten kaikkea pakoon pariksi viikoksi, taino siis pakoon 4 seinän sisään. Joululomalla nimittäin en aijo lähteä talosta mihinkään, ehkä uutenavuotena tai en, ehkä vietän sen perheen kanssa.