Elämän yksi vaikeimmista asioista on asioista luopuminen. Se tunne, kun tuntuu että osa itsestä puuttuu tai ettei jaksa nousta aamulla sängystä ylös kohtaamaan menetystä. Varsinkin silloin tilanne on ristiriitainen, jos oikeasti tietää näin asian olevan paremmin. Sen hokeminen tilanteessa ei kuitenkaan auta ollenkaan, vaan on pakko yrittää jaksaa.
Itselläni meinaa usko, halu ja innostus lopahtaa sellaisiin ihmisiin, jotka tuntuvat satuttavan minua tyhjästä ja tekevät sen uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Etenkin silloin jos itse tyhmästi yritän aina luottaa samaan henkilöön ja toivon koko ajan että se oppisi virheistään. Se onkin sitten aina kova kolautus takaisin maan pinnalle, kun huomaakin että löytää itsensä samasta tilanteesta aina uudelleen.
Mutta onneksi pian on joulu! Sitten kaikkea pakoon pariksi viikoksi, taino siis pakoon 4 seinän sisään. Joululomalla nimittäin en aijo lähteä talosta mihinkään, ehkä uutenavuotena tai en, ehkä vietän sen perheen kanssa.
Itselläni meinaa usko, halu ja innostus lopahtaa sellaisiin ihmisiin, jotka tuntuvat satuttavan minua tyhjästä ja tekevät sen uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Etenkin silloin jos itse tyhmästi yritän aina luottaa samaan henkilöön ja toivon koko ajan että se oppisi virheistään. Se onkin sitten aina kova kolautus takaisin maan pinnalle, kun huomaakin että löytää itsensä samasta tilanteesta aina uudelleen.
Mutta onneksi pian on joulu! Sitten kaikkea pakoon pariksi viikoksi, taino siis pakoon 4 seinän sisään. Joululomalla nimittäin en aijo lähteä talosta mihinkään, ehkä uutenavuotena tai en, ehkä vietän sen perheen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti