Minä itse en ikinä ole sen kummemmin tehnyt uudenvuoden lupauksia tai ajatellut uutta vuotta muutenkaan erikoisena. Uusi vuosi on ollut aina mielessäni vain uutena kalenterina ja hyvänä tekosyynä juhlia.
Mutta aina kuitenkin uuden vuoden alla, rupean miettimään edellistä vuotta ja sitä, mitä olen saanut aikaan sinä vuonna. Se tuskin on ollenkaan ihmeellistä, sillä elämässään taakse katsominen on monesti kasvattava kokemus ja jokainen tarvitsee sitä aika ajoin ihan itsensä vuoksi.
Nyt kun kuitenkin mietin, tiedän että olen saanut paljon aikaan. Jos hyppäämme viime talveen, painoin nykyistä 10 kiloa enemmän. Aloitin nimittäin maaliskuussa laihduttamaan, ja kovan työn tuloksena laihduin. Tosiaan en vieläkään ole tyytyväinen siihen mitä painan, mutta aijon hoitaa asian kuntoon taas keväällä.
Jos ajatellaan enemmän syvällisesti aikaansaannoksiani, eikä vaan ulkopuolisesti (tosiaan, en viime talvena edes meikannut tai laittanut kunnolla hiuksia, kunnes laihduin - ja nyt olen pakkomielteinen niiden suhteen) niin olen kasvanut ihmisenäkin paljon. Tein nimittäin vielä vajaa vuosi sitten kauheasti virheitä, satutin lähimmäisiäni enkä osannut pitää mistään kiinni. Okei, en osaa vieläkään tukeutua ihmisiin tai pitää heistä kiinni, mutta osaan arvostaa niitä siinä - että ne eivät lähde mihinkään. Nyt kuitenkin ymmärrän tekojeni seuraukset, olen ottanut niistä opikseni ja kasvanut parempaan suuntaan.
Tosiaankin voisin mennä vielä pidemmälle samassa aiheessa, mutta kaikista ihaninta minusta on se - miten paljon olen ihmisenä kasvanut vajaan vuoden aikana.
- kerrankin jotakin positiivistakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti